Maatalouden sivuvirroista, joita ovat lanta, olki, naatit ja ylijäämänurmi, vain murto-osa hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. Nämä biomassat sisältävät kuitenkin hiiltä ja ravinteita, ja niitä voisi käyttää korvaamaan fossiilisia raaka-aineita materiaalien, kemikaalien, lannoitteiden ja polttoaineiden valmistuksessa.

Yksi vaihtoehtoinen maatalouden sivuvirtojen hyödyntämistapa on biokaasun tuotanto eli mädätys, jossa biomassan luonnollisesti sisältämät mikrobit hajottavat biomassaa. Lopputuotteena syntyvä biokaasu sisältää 60% metaania ja 40% hiilidioksidia. Biokaasua voidaan käyttää sellaisenaan sähkön ja/tai lämmön tuotantoon tai siitä voidaan jalostaa biometaania polttoaineeksi poistamalla hiilidioksidia. Biokaasun lisäksi prosessissa syntyy myös ravinnerikasta käsittelyjäännöstä eli mädätettä, jota voidaan edelleen käyttää lannoitteena joko sellaisenaan tai prosessoituna kierrätysravinnevalmisteiksi.

Biokaasua tuotettiin Suomessa vuonna 2020 yht. 877 GWh, josta käytettiin energian tuotantoon 733 GWh ja loppu poltettiin soihdussa. Suurin osa energian tuotantoon käytetystä biokaasusta käytettiin sähkön ja/tai lämmön tuotantoon, 111 GWh käytettiin liikennepolttoaineena ja lisäksi pieni osa käytettiin teollisuudessa korvaamaan maakaasua. Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan biokaasun koko tuotantopotentiaali olisi n. 10 200 GWh, josta suurin osa (86 %) on peräisin maatalouden sivuvirroista. Kun tätä lukua verrataan vuoden 2020 maatalouden energiankulutukseen (10 700 GWh) tai kotimaan tieliikenteen energiankulutukseen (42 400 GWh), voisi kummastakin kattaa merkittävän osan biokaasulla.

Biokaasun ja lannoitteiden lisäksi maatalouden ja elintarviketeollisuuden sivuvirroista voisi lisäksi tuottaa myös monia muita biotalouden tuotteita ja edistää näin laajemminkin paikallisten biojalostamojen syntyä. Yksi laajamittaista maatalouden sivuvirtojen hyödyntämistä jarruttavista tekijöistä on riittämätön tieto syötteiden maantieteellisestä saatavuudesta. Tiedon olisi oltava mahdollisimman tarkkaa eli pitäisi tavoitella tietoa, joka saadaan yritystasolla paikkatietoon sidottuna. Ensimmäinen askel tähän suuntaan on Luonnonvarakeskuksen ylläpitämä Biomassa-atlas-palvelu. Motiva puolestaan ylläpitää Materiaalitoria teollisuuden jätteiden ja sivuvirtojen kierrätyksen parantamiseen.

Valio on kotimainen maidontuottajaosuuskuntien omistama elintarvikealan yritys, jolla on tehtaita 12 paikkakunnalla Suomessa. Vastuullisuusohjelmansa mukaisesti Valio on mukana kehittämässä mm. hiilen sidontaa maaperään ja lehmän lannan hyödyntämistä. Valio kutsuun nyt toimijoita ideoimaan kuinka datan avulla voidaan edistää maatalouden sivuvirtojen hyödyntämistä!

Kuinka voisimme luoda tiedon jakamiseen soveltuvan toimintatavan tai alustan, jossa maatilat ja muut biomassan tuottajat sekä hyödyntäjät, kuten elintarvikealan toimijat, voisivat jakaa tietoa sivuvirtojen määristä ja ominaisuuksista? Mitä dataa tarvitaan? Entä miten motivoida toimijoita keräämään, jakamaan ja päivittämään tietoa, mitä hyötyä tästä voisi olla heille? Kuinka voimme datan avulla mahdollistaa ja aktivoida maatalouden sivuvirtojen hyödyntämistä?

Lisätietoa saat linkistä:

https://projects.luke.fi/biomassa-atlas/

https://www.motiva.fi/ratkaisut/materiaalitehokkuus/materiaalitori

Suomen ilmastossa vaatteet ovat välttämättömyys suojaamaan meitä vuodenaikojen sateilta ja pakkasilta. Vaatteilla on kuitenkin myös muita merkityksiä meille: vaatteet voivat olla myös sosiaalinen viesti, taideteos tai liiketoimintaa, ja nämäkin tekijät motivoivat meitä tuottajina tai kuluttajina arvoketjussa.

Suomessa poistetaan vuosittain noin 70 miljoonaa kiloa tekstiiliä käytöstä. Valtaosa tästä on kuluttajilta syntyvää poistotekstiiliä. Poistotekstiilejä voidaan uudelleenkäyttää sellaisenaan tai uusien tuotteiden osana, tai hyödyntää kierrättämällä tekstiilit kuiduiksi uusien tuotteiden raaka-aineeksi muilla teollisuuden aloilla. Tähän saakka vain pieni osa poistotekstiileistä on päätynyt kierrätykseen, sillä noin 80 % Suomessa syntyvästä poistotekstiilistä hyödynnetään energiana (Suomen Tekstiili ja Muoti ry, 22.11.2021).

Uusi jäteasetus velvoittaa kuntia tekstiilien erilliskeräykseen viimeistään 1.1.2023 alkaen. Kun uuden velvoitteen myötä erilliskerätyn tekstiilin määrä kasvaa, myös uusia, kiertotalouden mukaisia liiketoiminnan mahdollisuuksia aukeaa uudelleenkäytössä, vaatteiden kunnostamisessa ja muodistuksessa sekä materiaalikierrätyksessä.  Näistä toimintamalleista voivat hyötyä yritykset, asiakkaat ja ympäristö. Materiaalit pysyvät kierrossa pidempään, neitseellisiä raaka-aineita säästyy ja jätehuollon kuormitus kevenee.

Lounais-Suomen Jätehuolto Oy (LSJH) on kuntien omistama jätehuolto- ja kiertotalousyhtiö, joka on edelläkävijänä käynnistänyt kuluttajapoistotekstiilin keräys- ja kierrätystoimintaa. LSJH:lla on juuri käynnistynyt mekaaninen kuidunavauslinjasto Paimiossa, jonka käsittelykapasiteetti on noin 5000 tonnia vuodessa. Linjasto tuottaa kierrätyskuitua, joka myydään muun muassa kemialliseen kierrätykseen, kuitukankaiden valmistukseen ja mekaaniseen langan ja kankaan valmistukseen.

Tällä hetkellä LSJH vastaanottaa erilliskerättyä poistotekstiiliä jo kymmenen eri kunnallisen jätelaitoksen alueelta ympäri Suomea.  Vuoden 2023 alkuun mennessä keräyksen on tarkoitus laajentua koko Suomeen. Kunnat ja niiden omistamat jäteyhtiöt vastaavat kotitalouksien poistotekstiilin keräyksestä ja käsittelystä.

Esilajittelu tapahtuu mahdollisimman lähellä poistotekstiilin keräystä, koska tekstiili on helposti pilaantuvaa. Alueelliset jäteyhtiöt voivat halutessaan järjestää lajittelun myös seuraaviin vaiheisiin saakka tai lähettää esilajitellun poistotekstiilin jatkolajitteluun LSJH:lle. Jätelaitokset hoitavat lajittelun omana työnä tai yhteistyökumppaneiden avulla. Lajittelu tehdään käsin ja se tapahtuu neljässä eri vaiheessa.

Ensimmäisessä vaiheessa virrasta lajitellaan pois kaikki keräykseen kuulumattomat ja esimerkiksi tekstiilin laatua heikentävät vahvasti tuoksuvat, homeiset tai kosteat tekstiilit. Nämä ohjataan hyödynnettäväksi energiana. Tämä vaihe tapahtuu paikallisesti alueella, missä tekstiilit kerätään.

Toisessa vaiheessa virrasta lajitellaan kiertotalouden ja jätehierarkian mukaisesti erikseen uudelleenkäyttöön ja uudelleenvalmistukseen kelpaavat tekstiilit. Nämä myydään eteenpäin Turun seudulla LSJH:n poistotekstiilimyymälässä tai muiden jäteyhtiöiden alueilla eri yhteistyökanavien kautta.

Kolmannessa vaiheessa lajitellaan kierrätykseen tällä hetkellä kelpaamattomat tekstiilit erikseen virrasta. Tämä virta ohjautuu hyödynnettäväksi energiana. Näitä ovat muun muassa multikerrosvaatteet kuten toppatakit.

Neljäs vaihe riippuu hyödyntäjäyritysten tarpeista. Tässä vaiheessa jäljellä olevat, materiaalikierrätykseen ohjattavat tekstiilit voidaan lajitella ja tunnistaa materiaalikoostumuksen, struktuurin tai värin mukaan.

Lounais-Suomen Jätehuolto kutsuu nyt toimijoita ideoimaan dataratkaisuja erilliskerätyn poistotekstiilin uudelleenkäytön lisäämiseksi.

Kuinka pienyritysten toivomat erikoiserät voitaisiin tehokkaasti ja lajittelua liikaa hidastamatta erotella ja ohjata uusiokäyttöön? Voidaanko poistotekstiilin joukkoon nyt päätyvää uudelleenkäyttökelpoista tekstiiliä saada datan avulla suoraan kuluttajilta uusiin käyttökohteisiin?

Lisää tietoa poistotekstiileistä ja kierrätyksestä saat linkkien takaa:

https://poistotekstiili.lsjh.fi/

https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Suomen_tekstiilivirtaselvitys_Tekstiilie(60999)

https://www.greenreality.fi/sites/default/files/tekstiilikierratyksen_ekosysteemin_rakentuminen_suomeen_heikkila.pdf

http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522167873.pdf

https://stjm.s3.eu-west-1.amazonaws.com/uploads/20180927122821/Kiertotalouden_karjessa_II_2018_verkko.pdf

Tervetuloa mukaan ideoimaan!

Akut ovat ajoneuvojen, sähköpyörien, puhelimien, tietokoneiden, palovaroittimien ja monien muiden elektroniikkalaitteiden sydän. Akut siis liikuttavat meitä ja tekevät arjestamme sujuvaa ja mahdollistavat etätyön ja saavutettavuuden paikasta ja ajasta riippumatta. Lyijyakkujen kierrätyksellä on pitkät perinteet, kierrätysprosessit ovat tehokkaita ja akkujen sisältämästä lyijystä saadaan kierrätettyä jo yli 90 prosenttia uusien akkujen raaka-aineeksi. Litiumioniakkujen nopeasti lisääntynyt käyttö on kuitenkin tuonut mukanaan uuden huolen siitä, mistä saamme tulevaisuudessa riittävästi kestävästi tuotettuja akkuraaka-aineita.

Akkujen kierrätyksellä voidaan saavuttaa merkittäviä ympäristöhyötyjä, kun akkujen sisältämät raaka-aineet saadaan kiertämään uusien tuotteiden raaka-aineiksi ja neitseellisiä luonnonvaroja säästyy. Kierrätyksen konkreettiset ympäristöhyödyt jäävät kuitenkin usein näkymättömiksi ja siksi olisi tärkeää tuoda vielä paljon paremmin esille sitä, mitä akuille tapahtuu keräyspisteiden jälkeen ja miksi akkujen kierrätykseen vieminen on niin tärkeää.

Tällä hetkellä kännyköissä ja tietokoneissa, kuten monissa muissakin pienissä sähkölaitteissa, käytettäviä litiumioniakkuja palautuu virallisiin keräysjärjestelmiin vain murto-osa siitä määrästä, joka arvioiden mukaan poistuu vuosittain käytöstä. Syitä tähän on varmasti monia, mutta kierrättämisen helppoudesta sen ei kuitenkaan pitäisi olla kiinni, sillä Suomen 13 000 keräyspisteen paristojen ja pienakkujen keräysjärjestelmä on asukaslukuun suhteutettuna yksi Euroopan kattavimmista. Mikä meitä motivoisi kierrättämään paristot ja pienakut yhtä tehokkaasti kuin käynnistysakut tai vaikkapa paperin? Paristojen ja pienakkujen keräysastetta vaaditaan EU-tasolla nostettavaksi tämänhetkisestä hieman alle 50 prosentista seuraavan vuosikymmenen aikana jopa 85 prosenttiin. Jotta tämä toteutuisi on käytetyt litiumakut saatava lajiteltua oikein ja kiertoon pöytälaatikoistamme.

Vastuu akkujen kierrätyksestä on niiden valmistajilla ja maahantuojilla, jotka ovat perustaneet tuottajayhteisöjä hoitaakseen akkujen jätehuoltovastuut kustannustehokkaasti. Tuottajayhteisöt Recser Oy ja Akkukierrätys Pb Oy kutsuvat nyt toimijoita mukaan haastekilpailuun ideoimaan datapohjaisia konsepteja ja ratkaisuja!

Miten voisimme datan avulla tukea kannettavien litiumakkujen keräystä ja nostaa keräysastetta? Miten voimme tehdä lyijy- ja litiumakkujen kierrätyksen ympäristöhyödyt datan avulla näkyväksi? Miten pöytälaatikoihin ja varastoihin kertyneitä akku- ja paristomääriä voitaisiin kartoittaa ja voisiko tätä dataa hyödyntää kierrättämiseen motivoimisessa?

Ratkaisu kaikkeen löytyy kiertotaloudesta, sillä kierrättämällä voimme tehdä akuista käytännössä ikuisia. Ne on vain ensin saadaan palautumaan kierrätykseen. Lähde siis mukaan ideoimaan datapohjaista ratkaisua akkuhaasteeseen!

Lisää tietoa akku- ja paristokierrätyksestä saat linkkien takaa:

Etusivu

Etusivu

2. Statistics

Sähköistyvä, hiilineutraali ja digitaalinen maailma tarvitsee entistä enemmän mineraalisia ja metallisia raaka-aineita. Uusiutuvan energian tuotantoon, sähköiseen liikkumiseen, energian varastointiin ja digitaalisiin teknologioihin tarvitaan monien uusien raaka-aineiden tuotantoa ja useiden perinteisten metallien tuotannon moninkertaistamista nopealla aikataululla. Vihreässä siirtymässä tavoitteena on siirtyminen kestävämpiin, ympäristöjalanjäljeltään mahdollisimman myönteisiin ratkaisuihin teknologisen ja digitaalisen murroksen avulla.

Kaivosala pyrkii vastaamaan edessä oleviin haasteisiin kehittämällä entistäkin pienemmän ympäristöjalanjäljen jättävää kaivostoimintaa. Avainasemassa tässä työssä ovat kiertotalous ja digitaaliset ratkaisut, joiden avulla voidaan kehittää uusia suunnittelulähtöisiä tapoja tehdä asioita vieläkin paremmin. Kiertotalouden uudet ratkaisut edistävät kestävää kaivostoimintaa, koska ne pidentävät kaivostoiminnan avulla tuotettavien raaka-aineiden elinkaarta. Tämän lisäksi kaivostoimialalla on omat kiertotaloushaasteensa, jotka ratkaisemalla kaivosten jalanjälkeä voidaan merkittävästi pienentää.

Kaivostoiminta tuottaa useimmissa tapauksissa mineraalisia jätevirtoja, sivukiviä ja rikastushiekkoja, joiden hyödyntämistä kaivosala haluaa jatkuvasti kehittää. Tällä hetkellä sivuvirtoja käytetään hyödyksi kaivosten sisällä tehokkaasti, mutta erityisesti kaivosten ulkopuolista hyötykäyttöä tulisi kehittää. Sivukivet ovat kiveä, jota joudutaan kaivostoiminnassa louhimaan varsinaisen malmikiven louhintaan pääsemiseksi. Rikastushiekka puolestaan syntyy, kun malmikivi murskataan ja jauhetaan malmimineraalien talteenottoa varten. Rikastushiekka on nimensä mukaisesti hienorakeista kivijauhetta, joka koostuu niistä malmikiven mineraaleista, joita ei rikastusprosessissa ole otettu erilleen myyntiä varten.

Kaivosteollisuus ry kutsuu nyt kaikkia toimijoita mukaan ideoimaan datapohjaisia ratkaisuja, joilla kaivostoiminnan mineraalisten jätteiden hyödyntämistä voidaan edistää.

Miten kaivostoiminnassa syntyvien sivukivien hyödyntämistä voitaisiin edistää datapohjaisilla ratkaisuilla? Voidaanko pitkien kuljetusmatkojen ongelmaan ja sivukivien logistiikkaketjuun kehittää digitaalisia ratkaisuja? Mitä ratkaisuja on tarjolla rikastushiekkojen hyödyntämiseen esimerkiksi maanparannuksessa, jossa hivenmetallipitoisuudet voivat rajoittaa hyödyntämistä? Miten rikastamojen ja esiintymien dataa voidaan käyttää rikastushiekan mineraalien hyödyntämisessä?

Oheisten linkkien kautta löydät lisätietoa kaivannaisjätteiden kiertotaloudesta:

https://www.kaivosteollisuus.fi/fi/vastuullista-toimintaa/kiertotalous-kaivoksille-alykas-valinta

https://www.kaivosteollisuus.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/kaivosteollisuuden-kiertotaloutta-voidaan-tehostaa

Suomessa syntyy noin 1,6 miljoonaa tonnia rakennus- ja purkujätettä. Siitä noin 85 prosenttia syntyy korjaamisessa ja kokonaisten rakennusten purkamisessa. Suomen tavoite on, että rakentamisessa ja purkamisessa muodostuvan jätteen hyödyntämisaste materiaalina nostetaan vähintään 70 prosenttiin. Uudessa kaavoitus – ja rakennuslaissa tultaneen vaatimaan rakennus- ja purkumateriaaliselvitystä kaikissa hankkeissa, joissa syntyy purkujätettä. Purkukartoitus tuottaa selvitystä varten alustavat tiedot, jotka päivitetään purun lopputarkastuksen yhteydessä esim. jätteen siirtoasiakirjatietojen pohjalta.

Purkukartoitus suositellaan tehtäväksi ympäristöministeriön ohjeen mukaisesti ja käyttäen purkukartoituksen raportointilomaketta (Excel). Tällä hetkellä Purkukartoituksen raportointiin on tekeillä digitaalinen työkalu MikseiMikkelin ja XAMKin toimesta. Kun se saadaan käyttöön, purkukartoituksen tiedot on mahdollista viedä rajapintojen kautta mm. rakennus- ja purkumateriaalirekisteriin ja niistä materiaaleista, joille haetaan hyötykäyttäjää, voidaan tehdä ilmoitukset Materiaalitorille tai muille digialustoille.

Purkukartoituslomakkeella materiaalit voidaan jaotella 21 eri kategoriaan ja rakennusosat myös 21 kategoriaan. Lisäksi purkukartoitus sisältää erikseen asbesti- ja haitta-ainekartoituksen.

Helsingin kaupungin kiertotalouden klusteriohjelma edistää rakentamisen kiertotaloutta ja yhtenä pilottikohteena on Vattuniemen keskuksen alue, jossa tullaan purkamaan 16 kiinteistöä vuosien 2022-23 aikana. Suuressa osassa näitä kiinteistöjä on teetetty purkukartoitukset. Motiva Services vetää hanketta, jossa kehitetään datan hyödyntämiseen perustuvaa toimintamallia, jolla edesautetaan materiaalikierrätystä Vattuniemen pilottikohteessa.

Haastamme ideoimaan ratkaisuja siihen, miten purkukartoitusdataa voisi hyödyntää laajemmin.

Purkukartoituksen löydöksiä ei tällä hetkellä hyödynnetä laajasti. Mihin kaikkeen purkukartoitustietoja voisi hyödyntää ja millaisia ratkaisuja datan päälle voisi rakentaa?

Purkukartoituksen pohjalta voidaan laatia purkumateriaalien ja -osien hyödyntämissuunnitelma. Miten purkukartoituksen tietoja pystyttäisiin paremmin käyttämään hyödyntämissuunnitelman tekemisessä?

Miten ja missä muodossa tiedot kannattaisi esittää, jotta niiden hyödynnettävyys paranisi? Mitä tietoja purkujätteen määrien lisäksi kannattaisi näihin yhdistää? Miten tiedon laatua voisi parantaa?

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161883/YM_2019_30.pdf?sequence=1&isAllowed=y

https://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B7782AF37-7A1C-4C11-B6F8-C33A5AB1A31A%7D/152536

https://materiaalitori.fi/

Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki. Sen erityispiirre on viiteen eri keskukseen tukeutuva kaupunkirakenne, jossa yhdistyvät urbaani ja pientalovaltainen luonnonläheinen asuminen. Espoon tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2030. Uuden Espoo-tarinan mukaisesti etenemme kunnianhimoiseen tavoitteeseen yhdessä asukkaiden, yhteisöjen ja yritysten kanssa panostamalla puhtaaseen energiaan, kiertotalouteen, kestävään maankäyttöön ja rakentamiseen sekä kestäviin kulkumuotoihin.

Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä allekirjoitti loppuvuodesta 2020 Euroopan laajuisen Circular Cities Declaration -kiertotaloussitoumuksen, jonka kymmenen tavoitetta edistävät Espoon kaupungin kiertotalouden ja kestävän kehityksen toteutumista. Sitoumuksen tavoitteiden mukaisesti Espoossa tullaan kehittämään esimerkiksi hankintakriteerejä, vahvistamaan kiertotaloutta aluekehityshankkeissa sekä edistämään kierrätystä, korjaamista ja uudelleenkäyttöä. Edistymisestä raportoidaan vuosittain.

Kiertotalous näkyy monella tavalla Espoon kaupungin nykyisessä toiminnassa aina kirjastopalveluista kaupunkialueiden, kuten Keran, kehittämiseen. Sitoumus jatkaa Espoossa jo alkanutta kiertotalouden työtä. Kaupunki on edistänyt asiaa esimerkiksi Hiilineutraalit ja resurssiviisaat yritysalueet (HNRY), Espoon kaupunki palveluna innovatiivisen hankinnan keinoin (InnoCaaS), Kestävien kaupunginosien kumppanuusmalli (KIEPPI) ja Muovin tarina – roskasta tuotteeksi -projekteissa.

Espoon kiertotaloushaasteet ja samalla mahdollisuudet ovat kaupunkialueille tyypillisiä asumiseen ja yritystoimintaan liittyviä haasteita: ruokahävikki, pienelektroniikan, tekstiilin ja muovin kierrätysasteen nostamiseen liittyvät tarpeet sekä hiilineutraali rakentaminen, lämmitys, liikenne ja liikkuminen. Palvelullistaminen sekä jakamisen alustat voisivat tuoda uusia toimintamalleja ja mahdollisuuksia asukkaille ja myös pk-sektorille.

Espoo kutsuu toimijoita mukaan haastekilpailuun ideoimaan toimenpiteitä Espoon kiertotalouden vahvistamiseen olemassa olevan datan https://www.espoo.fi/fi/espoon-kaupunki/tutkimus-ja-tilastot avulla.

Minkälaisia kiertotalouden toimintoja ja toimenpiteitä väestö, kaupunki- ja elinkeinorakenne mahdollistaa? Mikä on kaupungin rooli kiertotalouden edistämisessä? Minkälaista dataa tarvitaan, jotta kiertotalouden toimijat voivat tehdä vaikuttavampia ratkaisuja?

Lisätietoa linkistä:

https://www.espoo.fi/fi/espoon-kaupunki/kestava-kehitys/hiilineutraali-kiertotalous

Haastekilpailun toteutus ja säännöt

1. Järjestelyvastuut: Kilpailu toteutetaan osana Circular Design Network-projektia (Suomen Akatemia, CircDNet-projekti, WP5). VTT toimii kilpailun koordinaattorina, mm. toimittaa ja kerää kilpailumateriaalit ja koordinoi idea-arvioinnin ja tilaisuudet. Kustakin yhteistyöorganisaatiosta on nimetty kontaktihenkilö, joka vastaa organisaatiokohtaisista järjestelyistä ja koordinoi organisaation osallistumista toteutukseen. Haastesponsorit vastaavat haasteiden sisällöistä.

2. Osallistuminen: Haastekilpailuun voivat osallistua yksityishenkilöt tai tiimit eri organisaatioista rajoituksetta jättämällä lyhyen konsepti- tai ideakuvauksen Lyyti-järjestelmään suomen-, ruotsin- tai englanninkielisenä. Erityisesti mukaan toivotaan tiimejä, joissa on osallistujia erilaisista organisaatioista. Haasteita on viisi/kuusi ja ne on kerätty kiertotaloustoimijoilta, joilla on loppukäyttäjille, asukkaille tai asiakkaille suunnattua (liike)toimintaa tai yhteistyötä. Haasteet on kuvattu kukin erillisenä dokumenttina Lyyti-järjestelmässä. Tiimit organisoituvat vapaasti ja itsenäisesti valitsemansa haasteen ja ratkaisuidean ympärille. Haku on kaksivaiheinen: lyhyt ideakuvaus jätetään raadille 24.1.2022 mennessä Lyyti-järjestelmään ja sen arvioi haasteen antanut haastesponsori sekä järjestävä taho (tutkimuslaitosten edustajat).  Valituille tiimeille/henkilöille (kolme ehdotusta/haaste) ilmoitetaan valinnasta jatkoon 31.1.2022 mennessä. Valitut tiimit tai henkilöt jatkavat idean tai ratkaisun kehittämistä ja pääsevät esittämään sen Circular Innovation Fair pitch-tilaisuuteen. Ideakehitykseen saa sparrausta kilpailun järjestäjiltä, ks. yhteystiedot alempana.  Kilpailun järjestäjät voivat myös ehdottaa samansuuntaisia ideoita ehdottaneille tiimeille yhteistyötä. Jatkoon valituille tiimeille järjestetään myös erillinen infotilaisuus helmikuussa.

3. Ehdotukset: Haastekilpailussa tavoitellaan ideoita, konsepteja, toimintamalleja, ratkaisuja tai liiketoiminta-aihioita, jotka ratkovat kuvattua kiertotalouden haastetta datan avulla tai sitä hyödyntäen. Onnistunut ehdotus sisältää dataelementin keskeisessä roolissa ja huomioi aiheesta riippuen ja mahdollisuuksien mukaan sekä liiketoiminnan että kestävyyden, teknologian ja regulaation näkökulmia.  Ehdotuksella voi parhaimmillaan olla potentiaalia käänteentekevään innovaatioon tai uuteen toimintamalliin, joka vie kiertotaloutta eteenpäin.

4. Immateriaalioikeudet ja suojattavat ideat: Idea tai ehdotus kuuluu sen esittäjälle, jollei hän itse sovi muutoin. Jos idea tai ehdotus on tiimityön tulosta, siitä tulee yhteinen, jos sitä lähdetään työstämään yhdessä ja muutkin osallistujat kehittävät sitä eteenpäin. Jos yhteistä patentoitavaa tai muuta keksinnöllistä (tekijänoikeudet ym.) syntyy kilpailun kuluessa, noudatetaan organisaatioiden omia keksintöohjesääntöjä ja tavanomaisia yhteiskeksintöjen ja -kehittämisen sääntöjä. Noudatamme yleisesti Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeita, https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/TENK_suositus_tekijyys.pdf.

5. Esittäminen ja palkitseminen: Jatkotyöstöön valitut ehdotukset (ideat, ratkaisut, konseptit, mallit ym.) muotoillaan noin 10 min pitch-esityksiksi vapaamuotoisesti tai kilpailujärjestäjien mallipohjan mukaisesti. Työn tulokset pitchataan Circular Innovation Fair tapahtumassa 17.3.2022 Helsingissä (hybriditapahtuma/live streaming) raadille ja live-/live streaming-yleisölle. Kustakin haastealueesta valitaan voittaja, joka pääsee esittämään ehdotuksensa haasteen antaneelle haastesponsorille kahdenkeskisessä tapaamisessa ja vois saada mahdollisuuden idean kehittämiseen eteenpäin yhdessä haastesponsorin kanssa. Haasteisiin voi liittyä myös haastekohtainen bonuspalkinto, jonka haasteen muotoillut organisaatio tarjoaa. Voittajat pääsevät myös pitchaamaan ehdotuksensa ChemBio Messuille 30.3.2022 Messukeskukseen.

6. Arviointiperusteet: raati arvioi ehdotuksia kokonaisuutena seuraavin perustein (ei tärkeysjärjestyksessä): 1) kuinka kattavasti ratkaisu vastaa haasteeseen ja kuinka keskeisesti dataa siinä hyödynnetään; 2) uutuus ja vaikuttavuus; 3) toteutettavuus tai hyödynnettävyys. Ratkaisuehdotukset voivat olla sekä varhaisen vaiheen ideoita että jo toteutettavuudeltaan kypsempiä konsepteja.

Vinkki: tähtäämme ideoilla ja konsepteilla datapohjaisiin ratkaisuihin, joilla on mahdollisuutta merkittävästi edistää kiertotaloutta. Mieti voiko ideaa tai konseptia rakentaa kiertotalouden keskeisten liiketoimintamallien pohjalta hyödyntäen esimerkiksi palvelullistamista, resurssien minimoinnin ajattelua tai jakamisalustoja!

Tervetuloa mukaan!